Tarinateatterimuusikko äänidramaturgina

Lapsuuden kehtolaulun ensimmäiset sävelet ja kertoja liikuttuu…
Ohjaajan hienovarainen kädenliike ja musiikki vaimenee, näyttelijät jäävät vähitellen stillkuvaan…
Pillin vihellys ja näyttelijät vaihtavat näyttämöllä idyllisen mummolan iljettävään liikuntatuntiin lukiossa…
Äänimaisema, joka vie koko salin ihmiskunnan leiritulille tai tulevaisuuteen…

Tarinateatterissa muusikko ei ole pelkästään äänten tai musiikin tuottaja. Hän on dramaturgi.
Muusikko on ainoa koko ensemblessa, joka voi tarkkailla ja aistia kaikkia muita esitykseen osallistuvia ihmisiä: kertojaa, yleisöä, ohjaajaa ja näyttelijöitä – joskus myös toisia muusikoita – kokonaisuutta.
Muusikolla on erityisasema ja mahdollisuus muokata näyttämötilannetta tarinan, rytmin ja draaman kannalta olennaiseen suuntaan.

Kertojan ja yleisön seuraaminen

Muusikolla on parhaat mahdollisuudet reagoida kertojan ja yleisön impulsseihin. Hän voi seurata ja aistia niitä. Näyttelijöille se on haastavampaa tai mahdotonta. Koko ensemble kuulee kyllä kertojan tarinan ja saa toivottavsti kiinni ytimestä: mistä tämä tarina kertoo.
Muusikolla on mahdollisuus tarjota kertojan tarinaa tukeva äänimaisema, tunnelma, usein ensimmäisenä. Lisäksi äänentuottajana hän voi vaikuttaa kertojan ja yleisön tunnelmaan joka käänteessä. Hänellä on myös avainasema suhteessa sekä katsomoon että näyttämölle yhteislaulujen aloittajana tai yleisrytmitysten yllyttäjänä.

Ohjaajan ja muusikon silmäpeli

Muusikolla – toisin kuin näyttelijöillä – on mahdollisuus luoda katsekontakti myös ohjaajaan ja/tai seurata hänen reaktioitaan. Ohjaaja voi ohjata muusikkoa kesken kohtauksen katseillaan, eleillään, kehonkielellään, kun kahdenkeskinen yhteys on auki. Ohjaaja voi olla muusikon ja ensemblen ”volumenappula”, jos äänet ovat liian lujia tai hiljaisia. Hän on usein yleisön lähellä tai seassa korvineen muusikon ja näyttelijöiden esiintyessä näyttämöakustiikassa.
Ohjaajan ja muusikon yhteistyön rakentaminen on varmasti palkitsevaa esitysten ja harjoitusten kannalta. Kannattaa miettiä miten yhteyttä ja luottamusta ja sitä kautta dramaturgian laatua voi kehittää.

Näyttelijöiden suuntaaminen ja tukeminen

Muusikolla on mahdollisuus ottaa näyttämötilanteessa dramaturgin ohjat suhteessa näyttelijöihin esimerkiksi tempon, dynamiikkavaihteluiden tai leikkausten avulla. Hän voi vaihtaa hitaasta rytmistä nopeaan, kajauttaa huudon, hypätä näyttämölle – mahdollisuuksia ja impulsseja riittää.
Äänidramaturgina hän voi myös tukea, kompata näyttelijöitä, säestää heitä, laulaa mukana ja vahvistaa tai vaimentaa näyttelijöiden luomaa tilannetta tai tunnelmaa. Tottakai hän myös reagoi näyttelijöiden tarjoamiin impulsseihin!
Näyttelijän ja muusikon roolien tilanneyhteydestä syntyy se kokonaisuus, jonka kertoja ja yleisö saavat koettavaksi. Yhteyden hiominen vaatii harjoittelua. Me kuulemme toivottavasti kertojan lisäksi myös toisiamme.

Tämä muusikon dramaturgiroolin aukikirjoittaminen herätti minussa lisäteemoja muusikkoudesta tarinateatterissa. Rytmitän ajatuksia ja näppäilen niitä ulos tällä foorumilla. Kuuntelemisiin!

Markku Jäppinen
Tarinateatterimuusikko/näyttelijä, ohjaaja, fasilitaattori / Teleskooppi
Muusikkona tai vierailijana vuodesta 2002 mm. ryhmissä Storia, Virtaa, LoveStoori, Big Men, Kapriisi ja Foxtrott

Jk. Miksi teksti alkaa neljällä ääniesimerkillä, vaikka yhteyksiä esitellään vain kolme? Äänillä ja musiikilla voidaan puhutella alitajuntaa ja herätellä tarinateatterin neljättä tasoa: yleisinhimillistä, yhteistä, arkkityyppistä.