Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on helmikuu, 2017.

Huomioita ja havaintoja tarinateatterista ja sen vaikutuksista ammattinäyttelijän työssä ja taiteessa

Tutustuin tarinateatteriin ensimmäisen kerran vuonna 1993 Rautalammin kansainvälisessä tarinateatteritapaamisessa. Ensireaktioni oli ärtynyt uteliaisuus tai utelias ärtyneisyys: mitä nämä ihmiset oikein tekevät? Hehän tunkevat ”minun”, ammattilaisen, tontille, tekemään teatteria, jossa kummallisella tavalla yhdistyivät harrastelijamaisuus ja ammattimaisuus, improvisaation vapaus, säännöt, tarkat muodot, leikki ja selvästi myös intohimo tähän outoon lajiin. Seurasin touhua kriittisenä, silti innostuin ja kiinnostuin. Tämä oli teatteria, joka vaikutti minuun toisella tavalla kuin mikään aiemmin kokemani tai kokeilemani teatterin muoto. Seuraavassa kerron henkilökohtaisista havainnoista, vaikutuksista ja kokemuksista, joita tarinateatterilla on minuun näyttelijänä ollut. Vuonna 1998 minut pyydettiin Tampereen Tarinateatterin jäseneksi. Lähdin mukaan innolla. Jälkeen päin kuulin, että  ammattinäyttelijän mukaan pyytäminen oli herättänyt ryhmässä kysymyksiä ja keskustelua. Totta olikin,

Kuuntelemisesta

Kun aloitin tarinateatterin tekemisen joskus 1990-luvun loppupuolella, olin viehättynyt tarinateatterissa tapahtuvasta kuuntelemisesta. Taisin ohjata jossakin tarinateatteritapaamisessa työpajankin teemalla Kuuntelen, kuulen, kuuluuko? Kokemus kuulluksi tulemisesta on ollut mullistava elämys: Minun maailmani on tajuttavissa! Minun tarinani on arvokas! Joskus kuunteleminen on yllättänyt, kun näyttelijät ovatkin tavoittaneet isomman tai syvemmän ulottuvuuden kertomastani. Monille se tarkoittaa tarinateatterin taikaa. Kyseessä on kuitenkin taito, jota voi treenata ja kehittää. On syytä erottaa kuuleminen ja kuunteleminen. Kuuleminen yksinkertaisimmillaan on fyysistä kuuloaistin kautta tapahtuvaa ääniaaltojen havaitsemista. Kuuleminen ei vielä tarkoita, että olisin tavoittanut, saati ymmärtänyt kerrotun. Siksi kuunteleminen on enemmän. Se on asettumista kertojan kanssa tähän hetkeen tämän nimenomaisen tarinan äärelle. Se on oman mielen ja kehon avaamista toiseudelle. Se on suostumista p